Kuukausi vaihtarin elämää on takana, mutta onneksi vielä enemmän edessä! Aika on mennyt tosi nopeasti. Triathlon treenien ja oman aktiivisuuteni myötä oon ehtinyt nähdä ja kokea paljon täällä. Ollaan pyöräilty ympäri kaupunkia ja lähiseutuja sekä juostu joen rannassa. Vaihtareiden kanssa mentiin muutama päivä sitten vuorelle katsomaan auringonlaskua. Aurinko laski vuoren taakse, jonka jälkeen kaupungin valot näkyivät upeasti! Kokeiltuani muutamaa kameran eri asetusta sain muiston tallennettua hyvin myös kuviksi ;)
Missoula n. klo 20.30. Upeeta!
Missoulassa arki on alkanut ja tuntuu kotoisalta. Oon tottunut puhumaan koko ajan englantia. Myös luentoja on helpompi seurata ja pystyy olemaan aktiivisempi kuin ekalla opiskeluviikolla. Täällä yliopisto muistuttaa mun mielestä enemmän Suomen lukiota kuin yliopistoa. Luentoja on joka päivä ja joka kerraksi saadaan jotakin luettavaa. Kaikilla kursseilla arvosana koostuu useammasta eri osasta, esim. pistareista, välikokeista kerran kuukaudessa, esseistä, muista tehtävistä ja loppukokeesta. Tekemistä siis riittää koko ajan, mutta mitkään tehtävät tai koealueet eivät ole laajoja verrattuna siihen, mihin olen Suomessa tottunut. Kun Suomessa yliopistossa on todella tiukka ja tehokas aikataulu sekä keskitytään vain olennaisiin asioihin, niin täällä asioita käsitellään laajemmin ja perusteista lähtien. Luennoilla edetään pitkälti kurssikirjojen mukaan ja ne on oltava aina tunnilla mukana. Ensi viikolla mulla on edessä muutamat pistarit sekä ensimmäiset kokeet.
Opiskelun ohella on jäänyt onneksi hyvin aikaa tehdä myös kaikkea muuta. Oon viihtynyt erittäin hyvin triathlon joukkueen treeneissä ja saanut sieltä paljon hyviä ystäviä. On ollut kiva tutustua moniin amerikkalaisiin, jotka ovat tulleet tähän yliopistoon useista eri osavaltioista. Triathlon joukkueen kanssa meillä on uintitreenit maanantai sekä keskiviikko iltaisin, ja juoksua tai pyöräilyä arkisin heti koulupäivän jälkeen neljältä. Mitkään treenit eivät ole pakollisia vaan voi itse valita mihin harjoituksiin osallistuu. Yritän olla mukana mahdollisimman paljon, sillä joukkueessa on hyvä henki ja treenit ovat sopivan tasoisia. Mulla ei ainakaan vielä ole omaa maantiepyörää, mutta oon lainannut kaverini pyörää silloin kun hän ei sitä itse tarvitse.
Parasta tähän mennessä täällä on ollut vapaus valita. Pienen kaupungin etu on se, että kaikki on lähellä. Silloin on enemmän aikaa, eikä tarvitse matkustaa kiireellä paikasta toiseen. Päivät ja viikot eivät ole täyteen ahdettuja niin kuin mulla Suomessa tuppasi välillä olemaan, vaan jää aikaa tehdä kaikkea liikaa suunnittelematta. Se on rentouttavaa! :) Parasta on myös ollut se, että Missoulassa ihmiset ovat todella ystävällisiä ja positiivisia! En oo kuullut kenenkään valittavan mistään.
Tänään oltiin aikaisin liikkeellä ja mentiin ensimmäistä kertaa Farmer's marketiin, joka kokoaa torimyyjät ja kaupunkilaiset yhteen joka lauantai aamu. Siellä oli myynnissä muun muassa paljon erilaisia hedelmiä ja vihanneksia, hilloja sekä itseleivottuja leipiä. Ostin persikoita ja huckleberryjä, jotka ovat mustikan sukulaismarjoja. Ne on samannäköisiä, mutta vähän makeampia ja kasvavat vuorilla. Lisäksi maistettiin paikallisia vohveleita, nam!
