tiistai 7. tammikuuta 2014

New Yorkin kautta Suomeen

Hyvää uutta vuotta blogin lukijat!

Tulin 10 päivää sitten kotiin, joten ihana vaihtosyksy Yhdysvalloissa on takanapäin. Joulu Kalispellissa (joka on Montanassa n. 2 tunnin ajomatkan päässä Missoulasta) meni mukavasti vähän erilaisia jouluruokia syöden, hiihdellen ja lasketellen sekä jouluelokuvia katsellen. Siellä oli siis lunta ja muutama aste pakkasta. Jouluaattona syötiin esimerkiksi juustoja, vihanneksia ja lihapullia, mutta sain myös tehdä meille riisipuuron.

Kotimatka Suomeen meni tosi hyvin ja saan olla tyytyväinen, että kaikki viisi (!!) lentoa oli ajallaan ja matkalaukut seurasivat Helsinkiin asti! Lentoja oli niin monta, koska olin jo aikaisemmin ostanut New York-Helsinki välin ja vasta myöhemmin loput lennot Kalispellista, joka on niin pieni kaupunki ettei sieltä ole suoria lentoja itärannikon suuriin kaupunkeihin. New Yorkiin tutustumiseen jäi päivä aikaa, sillä edellinen lento oli perillä klo 6 aamulla ja seuraava lähti seitsemän aikaan illalla. Jätin tavarat lentokentälle säilytykseen ja lähdin metrolla Manhattanille. Menin aluksi Empire State Buildingiin, josta oli upea näkymä yli New Yorkin! Sinne kannattaa mennä aikaisin aamulla, sillä jo yhdeksän aikaan sai jonkun verran jonottaa torniin pääsyä. Sen jälkeen näin japanilaista kaveriani Times Squarella, joka oli näyttöjä ja värejä täynnä. Myöhemmin mentiin vielä Central Parkiin, joka oli paljon rauhallisempi verrattuna pääkatujen ihmisvilinään. Yhdessä päivässä ehti huomata, kuinka New York on todella monikulttuurinen kaupunki ja kuinka rakennukset hipovat pilviä ;)

Multa on monesti kysytty, mikä oli parasta vaihdossa. Se on hyvä kokonaisuus! Vaihtokaupunkini Missoula oli aivan ihana pieni paikka ystävällisine ihmisineen. Syksyn aikana ehti hyvin tutustua paikkaan sekä niin vaihtareihin, amerikkalaisiin opiskelijoihin kuin paikallisiin asukkaisiinkin. Triathlon joukkue oli myös yksi parhaista asioista. Tunsin olevani tervetullut joukkueeseen ja sain hyviä kavereita joukkueesta. Luonto tarjosi myös hienoja kokemuksia, joista mieleen jäivät vuoret, auringonlaskut ja monet kansallispuistot, joissa syksyn aikana kävin. Ja tottakai olivat opinnot mieleisiä, kurssit sopivan haastavia ja kiinnostavia.

Nyt elämä jatkuu Helsingissä opintojen, hiihdon ja kesätöiden metsästyksen parissa. Alussa oli tosi kova ikävä Missoulaa, mutta nyt olen jo tottunut elämään kotona. Muutaman viikon päästä on muutto omaan asuntoon, joten senkin puolesta riittää tekemistä. Ensimmäiset hiihtokisat ovat ensi viikon Suomen Mestaruus kilpailut Vantaalla. Siellä mut nähdään ainakin parilla henkilökohtaisella kisamatkalla, mutta niiden lisäksi ehkä myös viestissä. Syksyllä treenasin vähemmän ja muita lajeja kuin hiihtoa, mutta tuleviin kisoihin on kuitenkin kiva mennä. Vaihtelu on virkistänyt ja oon nauttinut siitä, että olen voinut ottaa urheilun puolesta vähän rennommin.

Uskon, että näille blogiteksteille seuraa jatkoa tulevaisuudessa. Onhan maailmalla vielä monia paikkoja, jotka haluan nähdä! :)



Times Square

Central Park

Niin korkeita rakennuksia, ettei huippua kunnolla näy.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Kaupunkilomalla Seattlessa

Junamatkalla Seattlesta Kalispelliin kirjoitin:

Pari viimeistä viikkoa yliopistolla hujahti eikä ollut aikaa kirjoittaa kuulumisia. Viimeinen koe oli viime viikon perjantaina, jonka jälkeen sunnuntaina lähdettiin Missoulasta Seattleen neljän vaihtarin kanssa.

 
Seattlessa, Washingtonin osavaltion suurimmassa kaupungissa, oltiin kolme päivää. Kaupunkilomaamme mahtui Seattlen suurimpia nähtävyyksiä: Seattlen symboli Space Needle, Pike’s farmers market, ensimmäinen ja alkuperäinen Starbucks kahvila, EMP musiikkitalo ja Washingtonin yliopisto. Space Needle on 185 metriä korkea torni (uuden Windows 8 –järjestelmän valmiina taustakuvana!), josta näkyi kaupungin korkeat rakennukset. Maalaismarkkinoilla oli muun muassa paljon erilaisia hedelmiä, vihanneksia, kalaa, lihaa, koruja ja herkullista kreikkalaista jogurttia, jotka kaikki oli tuotettu Washingtonin osavaltiossa. Musiikkimuseossa päästiin harjoittelemaan muutamien soittimien perusteita ja kuvattiin oma esitys kappaleeseen ”I love rock ’n’ roll”. Siellä oli myös kauhuelokuvien ja kitaroiden historiaa.
 
 
 
Washingtonin yliopisto on noin 150 vuotta vanha eli yksi maan länsirannikon vanhimmista yliopistoista. Kun saavuttiin yliopistolle, kysyttiin yhdeltä yliopistolla opiskelevalta kiinalaiselta tytöltä mitä rakennuksia kannattaisi nähdä. Juteltuamme hetken hän lähti mukaan näyttämään kaunista ja vihreää kampusaluetta. Kaikki yliopiston rakennukset olivat samantyylisiä, vanhoja rakennuksia. Erityisesti mieleen jäi kirjaston korkea lukusali.
University of Washington
 
Seattle muistutti mielestäni paljon Helsinkiä rakennustensa, vihreytensä, meren sekä harmaan ja sateisen säänsä puolesta. Seattle vaikutti tosi kansainväliseltä. Siellä oli paljon eri maiden ravintoloita, joista me syötiin eri Aasian maiden ravintoloissa sekä kreikkalaisessa. Käytiin myös suomalaisessa kaupassa nimeltä Pirkko, jossa oli Marimekon ja muiden perinteisten suomalaisten merkkien tuotteita. Koko matka oli muutenkin aika monikulttuurinen, sillä matkustin kolmen japanilaisen ja yhden taiwanilaisen tytön kanssa. Yhdessä kaupassa multa kysyttiin, että oonko ryhmän tulkki (heidän englanti on ihan hyvä, mutta todennäköisesti erotuin ulkonäöltäni joukosta :D)!!
Space Needle
 
Junamatka Seattlesta Kalispelliin kestää noin 14 tuntia, joten olen aamulla perillä. Kalispellissa vietän viikon, jonka jälkeen lennän ensin muutaman vaihdon kautta New Yorkiin. Sieltä seuraava lento lähtee vasta illalla, joten pitäisi olla vähän aikaa nähdä kaupunkia. Hyvää joulua kaikille!

Maailman ihmeitä

Marraskuun lopun matka kansallispuistoihin sujui hyvin. Maileja kertyi noin 2000, mutta upeat kansallispuistot osoittivat ajamisen olevan sen arvoista. Koska otettiin matkalla paljon kuvia, saatte tällä kertaa nauttia vain kuvista, ja kuulla matkasta lisää, kun nähdään! ;)

Sumuinen Great Salt Lake, josta Salt Lake City on saanut nimensä. Järven suolapitoisuus vaihtelee ollen suurimmassa osassa järveä noin 5-27 %.

Grand Canyon, nimensä mukaisesti valtava kanjoni. Sen pituus on lähes 450 km ja leveys vaihtelee kuudesta 29:ään kilometriin.
 
 
Auringonlasku Grand Canyonissa


Arches National Park, jossa on useampi tuhat hiekkakivikaarta.




Tunnetuin kaari Delicate Arch ja meidän ryhmä sen alla.
 
 

Mesa Verden luolat


keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Thanksgiving Road Trip

Auton nokka kohti etelää ja menoksi! Meillä on keskiviikosta perjantaihin lomaa, joten muutaman tunnin päästä lähdetään kuuden muun vaihtarin (itävaltalainen, intialainen, tsekkiläinen ja 3 Japanista) kanssa loppuviikoksi lyhyelle kiertomatkalle muutamiin Yhdysvaltojen kansallispuistoihin.

Suunnitelmat lyhyesti tässä: Ajetaan ensin Salt Lake Cityyn, josta seuraavana päivänä matka jatkuu kohti Grand Canyonia. Siellä vietetään koko perjantai, jonka jälkeen ajetaan Coloradon puolelle Mesa Verden kansallispuistoon. Mesa Verdessä vaelletaan lauantai, ja sieltä matka jatkuu Arches kansallispuistoon. Sunnuntai iltana palataan takaisin Missoulaan. Ajokilometrejä tulee kertymään useampi tuhat, mutta meillä on aikaa. Minulla ei ole kansainvälistä ajokorttia, mutta kahdella vaihtarilla onneksi on. Hotellit/hostellit ollaan varattu etukäteen, ja myös GPS sekä lippu kansallispuistoihin ostettu.

Missoula, Montana, Amerikka - näkemyksiäni

Oon jo pitkään suunnitellut, että voisin kirjoittaa vähän Missoulasta ja Amerikasta. Reilu kolme kuukautta on elämää täällä takana, joten jonkunlaisen käsityksen on tästä kaupungista ja Amerikasta saanut. Tämä oli mun ensimmäinen matka Euroopan ulkopuolelle, joten myös ensimmäinen kerta Amerikassa.

Missoula on pieni ja kotoisa kaupunki, joka mun mielestä muistuttaa enemmän Pohjois-Suomea kuin stereotypioita Amerikasta. Kauriita näkee välillä teillä ja kampusalueella, eli kuin poroja Lapissa! Kauriit viihtyvät kaupungissa, sillä niiden on helpompi liikkua eikä niitä voi metsästää. Ihmiset ovat ystävällisiä, aktiivisia ja urheilullisia. Kaupungissa onkin koko ajan jotain tapahtumia meneillään. Yliopisto ja kaupungin asukkaat tekevät yhteistyötä, esimerkiksi jokainen halukas vaihtari sai itselleen paikallisen isäntäperheen. Mun isäntäperheen kanssa ollaan käyty syömässä, vaeltamassa, tutustuttu kaupunkiin sekä viime viikolla tehtiin joulukortteja, koska erilaisia askartelumateriaaleja löytyi heiltä enemmän kuin oon missään nähnyt.

Yliopistossa on tosi rento ilmapiiri ja todella helppo tutustua niin kansainvälisiin kuin amerikkalaisiinkin opiskelijoihin. Kaikilla mun kursseilla luennot ovat vuorovaikutteisia ja amerikkalaiset opiskelijat aktiivisia. Opettajat tuntee opiskelijat nimeltä ja kyselee välillä kuulumisiakin. Jokaisen kurssin arvosanat koostuu useammasta tentistä tai tehtävästä, minkä takia opiskelua on enemmän kuin Suomessa. Hyvä juttu on, ettei kerralla tarvitse lukea niin paljon, kun on melkein joka päiväksi vähän luettavaa. Opiskelijoita on ympäri Amerikkaa. Heistä suurin osa on lännen tai keski-lännen osavaltioista, mutta joitakin on myös itärannikolta, esim. New Yorkista.

Roskaruoka on pieni osa amerikkalaista ruokakulttuuria, jossa yhdistyy monien eri maiden ruuat. Täällä on paljon eri maiden ravintoloita. Metsästys ja luomuruoka ovat huomattavasti yleisempiä kuin Suomessa, mikä on hyvä juttu, koska muuten monissa elintarvikkeissa on paljon lisäaineita. Opiskelijaruokalassa on aina tarjolla pizzaa ja hampurilaisia, mutta myös erittäin monipuoliset salaattipöydät ja useampia "normaaleja" lämpimiä ruokia. Viime viikosta lähtien on kuitenkin tehnyt tosi paljon mieli suomalaista ruokaa. Esim. suomalaiset leivät ovat aivan eri luokkaa tämän paikan antimiin verrattuna ;)

Paljon autoja, vaihtoehtoja ja kaikki on isompaa pitää paikkansa myös Missoulan osalta. Lähes kaikilla on oma auto, myös opiskelijoilla! Munkin kämppiksillä on omat autot molemmilla. Toisaalta täällä on myös hyvä julkinen liikenne (5-10 minuutissa pääsee bussilla yliopistolle) ja lähes jokainen opiskelija omistaa myös pyörän. Vaihtoehtoja on jokaisessa asiassa. Esimerkiksi jos ostaa kahvin, voi erikoiskahvien lisäksi päättää myös juoman koon (esim. 12, 16, 20oz), maidon (rasvaton, 2% maito, täysmaito, kerma...) ja erilaisia makuja lisättäväksi kahviin. Alussa valinnan vaikeus yllätti ja hämmensi, mutta nyt monien vaihtoehtojen kulttuuriin on tottunut. Kaikki on isompaa. Meilläkin esimerkiksi 4 litran maitotölkki jääkaapissa ja reilun parin kilon pussit kanaa ja kasviksia pakkasessa... Löytyy sitä onneksi vähän pienempiäkin kokoja, mutta etenkin perheillä on tapana mennä Castcoon. Se on kauppa, josta saa kaiken superisoissa pakkauksissa.

En ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi asiaa, mutta Yhdysvallat on valtavan kokoinen maa. Pelkkä Montanan osavaltio on pinta-alaltaan Suomea suurempi. Osavaltioiden väliset erot ovat suuret. Montanassa on pelkkiä pieniä kaupunkeja, vuoria ja maaseutua, kun taas joissain osavaltioissa on miljoonakaupunkeja, liikennettä ja pilvenpiirtäjiä. Ilmastoissakin on huikeita eroja: täällä on pakkasta, kun Miamissa otetaan aurinkoa. Missoulassa lämpötila vaihtelee. Muutamana aamuna on ollut pakkasta ja lunta maassa, mutta iltapäivällä on läpimämpi ja kaikki lumi sulaa pois. Koko syksyn täällä on satanut niin vähän, ettei sateenvarjoa ole tarvinnut ollenkaan.

Myös se on yllättänyt, kuinka tärkeä osa elämää uskonto on amerikkalaisille. Missoulassakin on varmaan sata pientä kirkkoa, joissa samat ihmiset käyvät joka viikko ja ovat mukana järjestämässä erilaisia tapahtumia oman kirkkonsa kesken. Heille kirkko on pieni yhteisö, kuin perhe.

Missoulaa ympäröi vuoret joka puolella. Kaupunki on noin 1000 metrin korkeudessa merenpinnasta ja lähimmät vuoret tästä arviolta 600-800 metriä ylöspäin. Aivan yliopiston takana on Mount Sentinel (kuvassa), jonka kyljessä on iso M-kirjain viittaamaan University of Montanaan. M-kirjain on pari sataa metriä ylöspäin. Sinne vievä reilun kilometrin mittainen reitti on suosituin vaellusreitti täällä.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Marraskuun loppu

Marraskuuta on enää viikko jäljellä ja jouluaattoon vain kuukausi. Ei ollenkaan tunnu siltä, koska marraskuu on ollut niin erilainen täällä. Ilmat ovat olleet tosi aurinkoisia eikä oo satanut pitkään aikaan. Välillä on kuitenkin aika viileää, muutama pakkasaste. Joulun odotus ei näy täällä oikeastaan mitenkään, sillä ensi viikolla on Thanksgiving. Eiköhän sen jälkeen joulun tunnelma tännekin saavu.

Pariin viime viikkoon on mahtunut paljon opiskelua. Ollaan muun muassa opiskeltu opettajan ja oppilaiden oikeuksia Amerikan laista, mikä on osoittautunut melko haastavaksi, mutta nyt sitä onneksi alkaa ymmärtää vähän paremmin. Tähän mennessä mieleenpainuvin ryhmätyö on ollut oman videon tekeminen. Haluttiin tehdä jotain liikuntaan liittyvää, joten päädyttiin tekemään opetusvideo maastohiihdon perinteisen tekniikasta. Camilla toimi kuvaajana, Thomas oppilaana ja mun tehtävä oli hoitaa kaikki puhumisosuudet ja opetus. Yhdessä ollaan leikattu ja yhdistelty videoita. Videostamme lisää inspiroituneena haluaisin joskus päästä opettamaan hiihtoa englanniksi, esim. turisteille! :)

Nyt vähän kuluneesta viikonlopusta. Perjantaina mentiin katsomaan ensimmäistä kertaa koulumme koripallo-ottelua. Yliopiston miesten joukkue pelasi San Franciscon joukkuetta vastaan. Kuten jalkapallopeleissä, oli paikalla jälleen orkesteri sekä cheerleading- ja tanssiryhmät. Peli oli tosi tasainen viimeiseen sekuntiin asti. Meidän yliopisto hävisi yhden pisteen (74-75). Lauantaina syötiin aamupalaa Paul's Pancakes nimisessä paikassa. Monille amerikkalaisille on tyypillistä syödä pannukakkuja aamupalaksi viikonloppuisin. Paulin pannukakkuja oli tavallisten lisäksi valittavana esim. kurpitsa-, mustikka- tai maustepannukakkuja. Pannukakut olivat herkullisia, mutta tottakai hiukan erikoinen aamupala suomalaiseen puuroon ja ruisleipään tottuneelle ;)

Lauantai iltana päästiin juhlimaan Thanksgivingiä kansainvälisten opiskelijoiden yhdistyksen kanssa. Thanksgiving on yksi suurimmista juhlapäivistä täällä. Sen juhlimiselle on moninainen tausta. Alkuperänä on kiitos siitä, että Englannista tulleet siirtolaiset selvisivät perille ja heidät otettiin hyvin vastaan. Yleisempi ajatus on, että muistetaan asioita, joista ollaan kiitollisia. Kiitospäivä on varsinaisesti ensi viikon torstai. Tyypillisesti se vietetään perheen kanssa syöden paljon. Perinneruokia ovat kalkkuna, perunamuussi, karpalohyytelö ja kurpitsapiirakka, joita mekin saatiin maistaa. Meille iltaan kansainvälistä tunnelmaa toivat tanssiesitykset sekä muotishow, jossa nähtiin eri maiden kansallispukuja (mm. Saudi Arabia, Kenia, Japani, Intia).

Tänään pääsin hiihtämään ensimmäistä kertaa tänä talvena! Ajettiin tunti Gilian (amerikkalainen tyttö triathlon joukkueesta) kanssa Idahon osavaltion puolelle, Lolo Pass nimiseen paikkaan. Lainasin hänen äidin välineitä. Lunta oli paljon, mutta latuja ei ollut tehty vaan ne olivat muotoutuneet ihmisten hiihtäessä. Helsingin kilpahiihtäjänä olen tottunut vähän erilaisiin olosuhteisiin, mutta hyvin sujui hiihto ilman kunnon latujakin. Maisemat muistuttivat Suomea.



Paul's Pancakes - Because this is America! ;)

Kansainvälinen kiitospäivä illallinen. Vaihtarit Japanista ja Taiwanista.



Mittari, joka kertoi lämpötilan ja mikä voide kannattaisi valita. Hiihtäjät, mitä tykkäätte?

Lolo Pass, Visitor Center

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Salt Lake City

Viime viikko oli kiireinen, kun oli tentti ja kolmen projektin deadlinet. Tentti meni hyvin ja uskon, että palautettavat tehtävät myös. Ensimmäistä kertaa piti kirjoittaa toistakymmentä sivua englanniksi, mutta yllättävän nopeasti siihen tottui. Viikonlopuksi pääsin tapaamaan kahta lukiokaveria Salt Lake Cityyn, joka on Utahin pääkaupunki. Menin kaupunkiin lentäen, mikä oli kätevää pelkkien käsimatkatavaroiden ja ennakkoon tehdyn check-in kanssa. Lentokin oli vain 90 minuuttia.

Salt Lake Citystä mieleen jäivät erityisesti kilpaurheilijat ja mormonit. Kaupunki ja yliopisto (University of Utah) ovat huomattavasti isompia kuin Missoula ja University of Montana. Huippu-urheilijoille kaikki oli ilmaista ja puitteet kunnossa: isot stadionit ja hallit, joukkueen pukuhuoneet, palautumishuoneet sekä fysioterapeutti ja hieroja aina paikalla. Mormoneja Utahin väestöstä on noin 50 % ja heillä on valtavan kokoinen temppeli Salt Lake Cityn keskustassa.

Viikonlopun aikana nähtiin keskustan aluetta, Mormoni temppeli ja osavaltion hallintorakennus, Utah State Capitol. Käytiin katsomassa toisen kaverin uintikisoja, luistelemassa sisähallissa sekä vaeltamassa läheisillä vuorilla. Vuoria oli paljon Salt Lake Cityssäkin, mutta luonto oli vieläkin kuivempaa kuin Montanassa. Salt Lake Cityssä oli talviolympialaiset vuonna 2002, joten sunnuntaina mentiin olympiapuistoon ja läheiseen kaupunkiin, Park Cityyn, joka isännöi olympialaisten hiihto- ja lumilautailukilpailut. Olympiamuseosta bongattiin suomalaisen urheilijan taulu. Kuka yhdistetyn hiihtäjä voittikaan kolme kultaa Salt Lake Cityssä? ;)

Mulla oli maanantai lomaa Veteraanien päivän takia, joten vietin Salt Lake Cityssä vielä eilisen päivän. Maanantaina ehdittiin tutustua kampusalueeseen, joka vaikutti suurelta. Missoulassa pääsee niin kätevästi kävellen ja pyörällä liikkumaan kampusalueella ja muuallakin, mutta Salt Lake Cityssä kuljettiin traxilla (ratikka) paikasta toiseen.

Utah State Capitol

Mormonitemppeli

 
Keskustan korkeita rakennuksia


Amerikkalaisella lounaalla Park Cityssä

Kolme märskyä kelkassa


Vaellus Utahin vuorilla

Salt Lake Cityn auringonlasku
 
State Capitol toiselta puolelta rakennusta ja päivän valossa