Olen ollut täällä nyt viikon ja kaupunki alkaa tuntua jo kotoisalta :) Sain eilen yliopistolta pyörän käyttöön koko lukukaudeksi. Se on aika vanha perus pyörä, mutta tosi kätevä mun kahden kilometrin koulumatkalla. Vuokrakaan ei ollut paha, vain 36 dollaria koko syksy.
Koko viikko on ollut täynnä tekemistä. Orientaatioinfoja on ollut joka päivä. Maanantaista keskiviikkoon oli orientaatio kansainvälisille opiskelijoille ja torstaina sekä perjantaina uusille amerikkalaisille opiskelijoille. Osallistuttiin myös osaan torstain ja perjantain infoista, koska siellä käytiin läpi myös monia uusia asioita. University of Montana on huippu paikka, sillä pieneltä kampus alueelta löytyy kaikkea! On terveyskeskus, uima- ja liikuntahallit, urheiluvälinevuokraamo, pankki, monia opiskelijaruokaloita ja kahviloita, teatteri ja museo... Yliopisto työllistää myös monia omia opiskelijoitaan. Monet vaihtaritkin aloittavat ensi viikolla työt ruokaloissa tai kirjastossa. Mä ajattelin, että on parempi keskittyä täällä opiskeluun ja tehdä kaikkea muuta kivaa, ja mennä töihin sitten Suomessa.
Tällä viikolla valittiin myös kurssit, jotka kestävät koko lukukauden. Näyttää siltä, että voin sittenkin opiskella täysin omaa alaani täällä! Olin jo katsellut kaikkia muita kursseja, mutta sitten tapasin yhden tanskalaisen kasvatustieteen opiskelijan. Meille annettiin valmis lista meille sopivista kursseista. Meidän tarvitsi vain ensin olla yhteydessä kurssien opettajiin, sillä kumpikaan meistä ei opiskele luokanopettajaksi tämän yliopiston ohjelmassa eikä siis myöskään omassa kotiyliopistossaan. Kursseista lisää ensi viikolla!
En oo vielä paljon päässyt/ehtinyt urheilemaan täällä, mutta kaikki ajallaan. Viikon päästä pitäisi alkaa triathlon treenit. Eilen kävin uimahallissa uimassa ja yllätyin kahdesta asiasta. Ensinnäkin, suurin osa hallissa olevista parista kymmenestä uimarista oli 20-30 -vuotiaita ja osasi uida kuin kilpauimari. Siellä ei siis ollut mitään uintitreenejä vaan kaikki olivat tulleet itekseen treenaamaan. Suomessa kun menen meitä lähinnä olevaan halliin, niin siellä keski-ikä on monta kymmentä vuotta korkeampi ja halli on täynnä vesijuoksijoita. Toiseksi, uimavalvoja istui altaan reunalla pelastusväline kädessään ja uimavalvojilla oli vain lyhyet vuorot, jonka jälkeen he vaihtoivat valvojaa. Näytti siis siltä, että he olivat todellakin valmiita auttamaan. Ei voi yleistää, mutta Suomessa ei ihan aina näytä siltä.
Olin eilen ensimmäisissä vaihtaribileissä. Yksi amerikkalainen poika kutsui kaikki vaihtarit omaan taloonsa syömään illallista ja juhlimaan. Oli tosi hauska tutustua moniin uusiin ihmisiin. Sieltä jatkettiin hetkeksi läheiseen baariin, jossa pelattiin biljardia tytöt vastaan pojat kolmen hengen joukkueissa. Tällä kertaa tytöt voittivat, hyvä me!! Yksi poika oli vielä ennen peliä sanonut mulle, että me tullaan häviämään, mutta toisin kävi ;) Oon myös ylpeä, kun sain puolet meidän joukkueen palloista koreihin.
Kampusalueen kartta
Clark Fork River
Mun japanilainen ystävä Nami, jolle oon kertonut että nami tarkoittaa karkkia suomeksi ja niinpä Nami osti mulle karkkia.
Vaihtelua Unicafen ruokaan!! Täällä on monipuolista kouluruokaa. Tällä kertaa simpukoita ja rapuja sekä paljon erilaisia salaattiaineksia!
Miten enkku sujuu? Mä olin tääl ihan tosi väsyny parin ekan viikon jälkeen kun piti kauheesti keskittyä kuuntelemiseen :D
VastaaPoistaPerus keskustelu ihmisten kanssa sujuu hyvin, mutta luennoilla täytyy keskittyä koko ajan, että ymmärtää kaiken. Se on aluks raskasta, toivottavasti helpompaa muutaman viikon opiskelun jälkeen :D Mutta on ihana kuulla ja puhua koko ajan enkkua! :)
VastaaPoista