maanantai 25. marraskuuta 2013

Marraskuun loppu

Marraskuuta on enää viikko jäljellä ja jouluaattoon vain kuukausi. Ei ollenkaan tunnu siltä, koska marraskuu on ollut niin erilainen täällä. Ilmat ovat olleet tosi aurinkoisia eikä oo satanut pitkään aikaan. Välillä on kuitenkin aika viileää, muutama pakkasaste. Joulun odotus ei näy täällä oikeastaan mitenkään, sillä ensi viikolla on Thanksgiving. Eiköhän sen jälkeen joulun tunnelma tännekin saavu.

Pariin viime viikkoon on mahtunut paljon opiskelua. Ollaan muun muassa opiskeltu opettajan ja oppilaiden oikeuksia Amerikan laista, mikä on osoittautunut melko haastavaksi, mutta nyt sitä onneksi alkaa ymmärtää vähän paremmin. Tähän mennessä mieleenpainuvin ryhmätyö on ollut oman videon tekeminen. Haluttiin tehdä jotain liikuntaan liittyvää, joten päädyttiin tekemään opetusvideo maastohiihdon perinteisen tekniikasta. Camilla toimi kuvaajana, Thomas oppilaana ja mun tehtävä oli hoitaa kaikki puhumisosuudet ja opetus. Yhdessä ollaan leikattu ja yhdistelty videoita. Videostamme lisää inspiroituneena haluaisin joskus päästä opettamaan hiihtoa englanniksi, esim. turisteille! :)

Nyt vähän kuluneesta viikonlopusta. Perjantaina mentiin katsomaan ensimmäistä kertaa koulumme koripallo-ottelua. Yliopiston miesten joukkue pelasi San Franciscon joukkuetta vastaan. Kuten jalkapallopeleissä, oli paikalla jälleen orkesteri sekä cheerleading- ja tanssiryhmät. Peli oli tosi tasainen viimeiseen sekuntiin asti. Meidän yliopisto hävisi yhden pisteen (74-75). Lauantaina syötiin aamupalaa Paul's Pancakes nimisessä paikassa. Monille amerikkalaisille on tyypillistä syödä pannukakkuja aamupalaksi viikonloppuisin. Paulin pannukakkuja oli tavallisten lisäksi valittavana esim. kurpitsa-, mustikka- tai maustepannukakkuja. Pannukakut olivat herkullisia, mutta tottakai hiukan erikoinen aamupala suomalaiseen puuroon ja ruisleipään tottuneelle ;)

Lauantai iltana päästiin juhlimaan Thanksgivingiä kansainvälisten opiskelijoiden yhdistyksen kanssa. Thanksgiving on yksi suurimmista juhlapäivistä täällä. Sen juhlimiselle on moninainen tausta. Alkuperänä on kiitos siitä, että Englannista tulleet siirtolaiset selvisivät perille ja heidät otettiin hyvin vastaan. Yleisempi ajatus on, että muistetaan asioita, joista ollaan kiitollisia. Kiitospäivä on varsinaisesti ensi viikon torstai. Tyypillisesti se vietetään perheen kanssa syöden paljon. Perinneruokia ovat kalkkuna, perunamuussi, karpalohyytelö ja kurpitsapiirakka, joita mekin saatiin maistaa. Meille iltaan kansainvälistä tunnelmaa toivat tanssiesitykset sekä muotishow, jossa nähtiin eri maiden kansallispukuja (mm. Saudi Arabia, Kenia, Japani, Intia).

Tänään pääsin hiihtämään ensimmäistä kertaa tänä talvena! Ajettiin tunti Gilian (amerikkalainen tyttö triathlon joukkueesta) kanssa Idahon osavaltion puolelle, Lolo Pass nimiseen paikkaan. Lainasin hänen äidin välineitä. Lunta oli paljon, mutta latuja ei ollut tehty vaan ne olivat muotoutuneet ihmisten hiihtäessä. Helsingin kilpahiihtäjänä olen tottunut vähän erilaisiin olosuhteisiin, mutta hyvin sujui hiihto ilman kunnon latujakin. Maisemat muistuttivat Suomea.



Paul's Pancakes - Because this is America! ;)

Kansainvälinen kiitospäivä illallinen. Vaihtarit Japanista ja Taiwanista.



Mittari, joka kertoi lämpötilan ja mikä voide kannattaisi valita. Hiihtäjät, mitä tykkäätte?

Lolo Pass, Visitor Center

2 kommenttia:

  1. jee, eikö lolo pass oo yks maailman upeimmista paikoista?! oon niin iloinen kun pääsit sinne! odota vielä vähän ja sinne tulee vielä lisää lunta! toivottavasti pääset sinne vielä kerran ennen kun palaat suomeen. :)

    VastaaPoista
  2. On se! Eiköhän me saada vielä järjestettyä toinen reissu sinne :) Sun pitää mennä Lappiin, niin näet mikä on myös yksi maailman upeimmista paikoista! Lolo Pass muistuttaa paljon Suomea ;)

    VastaaPoista